Viides herätysliike
yhteisnimitys Suomessa toisen maailmansodan jälkeen syntyneille herätysliikkeille / From Wikipedia, the free encyclopedia
Viides herätysliike (eli viidesläisyys tai viitoslaisuus, tunnetaan myös uuspietisminä) on yhteisnimitys Suomessa ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeen syntyneelle herätyskristillisyydelle, joka toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä. Se on evankelis-luterilaisen kirkon "virallisista" herätysliikkeistä järjestyksessä viides, sillä se on syntynyt rukoilevaisuuden, herännäisyyden, evankelisuuden ja lestadiolaisuuden jälkeen.
Viidesläisyys on sekä opillisesti että organisatorisesti monikantainen, eikä sillä ole yhteistä keskusjohtoa. Se koostuu eri järjestöistä, joista merkittävimmät ovat Suomen Raamattuopisto (SRO), Suomen Raamattuopiston säätiö (SROS), Kansan Raamattuseura (KRS) ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL), joka on suurin ja laajin viidesläisistä liikkeistä. Raamattuopiston ympärille muotoutunut toiminta jatkaa herätystä korostavaa muromalaisuuden perintöä, kun taas Kansan Raamattuseura perustuu kilpailevan Frank Mangsin evankelioimista korostavan liikkeen perintöön.[1] SEKL korostaa herätys- ja lähetystehtävää.
Viidesläisten määrää on vaikea arvioida, koska liike ei ole organisoitunut yhtenäiseksi järjestöksi, vaan toiminta on jakautunut monen järjestön alaisuuteen, eivätkä monetkaan niistä rekisteröi kannattajiaan jäseniksi kuten vanhemmat herätysliikkeet. Jotakin voi päätellä uuspietististen järjestöjen valtakunnallisten kesäjuhlien kävijämääristä. Kansan Raamattuseuran Sanan suvipäivillä käy noin 5 000–7 000 henkeä, Kansanlähetyksen Kansanlähetyspäivillä 7 000–10 000[2] ja Raamattuopiston Kesäsanomassa 2 000 henkeä. Lisäksi ovat nuorten tapahtumat, paikalliset evankelioimistapahtumat ja lähetysjärjestöjen kesäjuhlat. Näin ollen aktiivisia viidesläisiä voitaisiin arvioida olevan noin 20 000.
Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan huomattava osa seurakuntien työntekijöistä koki Kansan Raamattuseuran tai muut viidesläiset ryhmittymät taustayhteisökseen. Yli 40% kirkkoherroista ja muista papeista koki saaneensa vaikutteita Kansan Raamattuseurasta, noin 15 % muista viidesläisistä ryhmittymistä.[3][4]