Bagdadin pyöreä kaupunki
From Wikipedia, the free encyclopedia
Bagdadin pyöreä kaupunki eli alkuperäiseltä nimeltä Rauhan kaupunki (arab. مدينة السلام, Madīnat al-Salām) oli abbasidikalifi al-Mansurin (754–775) vuonna 762 perustama hallintokeskus ja palatsikaupunki. Pääkaupungin siirto tapahtui umaijadien suosimasta Syyriasta Mesopotamiaan Persian valtakunnan entiselle sydänalueelle.
Palatsialueen ympärille syntyi nopeasti suurkaupunki, joka nykyisin tunnetaan nimellä Bagdad. Seuraavien 500 vuoden ajan se oli islamilaisen sivilisaation keskus ja yksi suurimmista maailmankaupungeista. Mongolit valloittivat ja polttivat Bagdadin vuonna 1258, minkä jälkeen kaupungin merkitys hiipui.[1]