Kōkaku
Japanin keisari / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kōkaku (jap. 光格天皇; syntyjään Tomohito; 23. syyskuuta 1771 – 11. joulukuuta 1840) oli perinteisen japanilaisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 119. keisari,[1] joka hallitsi Japania Edo-kauden loppupuolella vuosina 1779–1817. Hän oli ensimmäinen keisari, joka kuului Japanin keisarillisen suvun Kan’in-haaraan, jonka jäseniä kaikki myöhemmät keisarit Ninkōsta Naruhitoon ovat olleet. Kōkaku luopui toukokuussa 1817 vallasta poikansa Ninkōn hyväksi saaden arvonimen daijō tennō (jap. 太上天皇). Hän oli Japanin viimeinen daijō tennō ennen keisari Akihiton eroamista 30. huhtikuuta 2019.
Pikafaktoja Kōkaku 光格天皇, Japanin keisari ...
Kōkaku 光格天皇 | |
---|---|
Japanin keisari | |
Valtakausi | 16. joulukuuta 1779 – 7. toukokuuta 1817 |
Kruunajaiset | 29. joulukuuta 1780 |
Edeltäjä | Go-Momozono |
Seuraaja | Ninkō |
Syntynyt |
23. syyskuuta 1771 Kioto, Japani |
Kuollut |
11. joulukuuta 1840 (69 vuotta) Kioto, Japani |
Puoliso | Yoshiko |
Suku | Yamato |
Isä | Kan'in-no-miya |
Äiti | Ōe Iwashiro |
Uskonto | šintolaisuus |
Nimikirjoitus |
Sulje