Portugalin historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Portugalin historia itsenäisenä valtiona juontaa juurensa keskiajalle. Portugali nousi löytöretkien myötä ensimmäiseksi maailmanlaajuiseksi merivallaksi 1400-luvun alusta lähtien. Laajimmillaan portugalilainen imperiumi käsitti alueita kaikista maanosista Pohjois-Amerikkaa lukuun ottamatta. Imperiumin kulta-aika päättyi hallitsijasuvun sammumiseen ja unioniin Espanjan kanssa. Voimakkaammat Länsi-Euroopan valtiot, kuten Alankomaat, Englanti ja Ranska syrjäyttivät 1500-luvulla Portugalin kauppa- ja merimahtina. Intian valtameren alueet menetettiin muslimivaltioille, etupäässä Omanille ja osmannien alusmaille.
Uuden itsenäistymisen vuonna 1640 jälkeen maa eli seuraavan vuosisadan Euroopan unohdettuna syrjäseutuna. Konservatiivinen aatelisto ja katolinen kirkko inkvisitioineen estivät uudistukset. Vuoden 1755 maanjäristyskatastrofi ja sitä seurannut Sebastião José de Carvalho e Melon eli Pombalin markiisin valtakausi valistushenkisine uudistuksineen katkaisivat pitkän pysähtyneisyyden ajan. Ranskalaiset Napoleonin joukot miehittivät Portugalia vuosina 1807–1812. Miehityksen ajaksi kuningashuone siirtyi Brasiliaan.