Primäärienergia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Primäärienergia tarkoittaa luonnosta saatavaa energiaa sen jalostamattomassa muodossa. Tyypillisiä primäärienergianlähteitä ovat mm. öljy, kivihiili, maakaasu, uraani, auringon säteily, tuuli, vesi ja turve. Energiantuotantoprosessissa luonnon primäärienergia muunnetaan käyttökelpoiseksi sekundäärienergiaksi kuten sähköksi tai lämmöksi.[1]
Koska energian muuntaminen muodosta toiseen aiheuttaa aina hävikkiälähde?, on kulutetun primäärienergian määrä aina suurempi kuin saadun sekundäärienergian määrä. Esimerkiksi sähkön tuotannossa tyypillinen hyötysuhde lämpövoimalaitokselle on 35–45 prosenttialähde?. Tällöin polttoaineen sisältämästä primäärienergiasta 55–65 prosenttia menee hukkaan ja vain mainittu 35–45 prosenttia muunnetaan sähköksi. Primäärienergian suhde sekundäärienergiaan vaihtelee energianlähteittäin, samoin kuin laskentatapa, jolla primäärienergian määrä mitataanlähde?.
Primäärienergiaa käytetään tilastointitarkoituksessa, kun erilaisia energianlähteitä halutaan saada yhteismitallisiksi. Siihen se soveltuu paremmin kuin sekundäärienergia, koska silloin pitäisi voida jotenkin johdonmukaisesti päättää, missä vaiheessa energian muunnosprosessia energiankulutus mitattaisiinlähde?. Esimerkiksi sähkö ei vielä ole energiaa siinä muodossa kuin se kulutetaan, koska se täytyy edelleen muuttaa erilaisissa sähkölaitteissa hyödylliseen muotoon. Primäärienergia on siis tilastollisessa käytössä vaihtoehtojaan ongelmattomampi, joskaan ei aina täysin selkeä sekäänlähde?.