Irakin hašemiittinen kuningaskunta
monarkia Lähi-idässä vuosina 1921–1958 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Irakin hašemiittinen kuningaskunta (arab. المملكة العراقية الهاشمية, al-Mamlakah al-ʿIrāqiyyah ʾal-Hāshimiyyah) oli nykyisen Irakin alueella vuosina 1932–1958 sijainnut valtio. Sitä edelsi Ison-Britannian entisen Osmanien valtakunnan alueelle perustama Kansainliiton mandaatti, joka perustettiin vuonna 1920.[1]
Irakin hašemiittinen kuningaskunta المملكة العراقية الهاشمية |
|
---|---|
1932–1958 |
|
Valtiomuoto | kuningaskunta |
Kuningas |
Faisal I (1932–1933) Ghazi (1933–1939) Faisal II (1939–1958) |
Pääkaupunki | Bagdad |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 438 317 km² |
Väkiluku (1958) | 6 488 000 |
Historia | |
– Itsenäisyys Yhdistyneestä kuningaskunnasta | 3. lokakuuta 1932 |
– vallankaappaus | 1. huhtikuuta 1941 |
– Britannian–Irakin sota | 2. – 31. toukokuuta 1941 |
– Liittyi YK:hon | 24. lokakuuta 1945 |
– Britannian sotilaiden poistuminen | 26. lokakuuta 1947 |
– Bagdadin sopimus | 24. helmikuuta 1955 |
– Monarkia lakkautettiin | 14. heinäkuuta 1958 |
Viralliset kielet | arabia |
Kielet |
arabia aramea kurdi persia englanti |
Valuutta | Irakin dinaari |
Edeltäjä(t) | Irakin mandaatti |
Seuraaja(t) | Arabifederaatio |
Infobox OK |
Irakin mandaatin ja kuningaskunnan perustaminen merkitsi valtavaa muutosta alueen politiikassa ja ihmisten elämässä. Se vaati ihmisiltä uudenlaista identiteettiä ja uusia stategioita siinä, miten hallinnosta saattoi hyötyä. Uuden valtion perustavana heikkoutena oli se, että Iso-Britannia rakensi sen pienen väestöpohjan varaan. Hallintoon otettiin väistyneen Osmanien valtakunnan huippuvirkamiehiä, joiden sosiaalinen status joko pysyi ennallaan tai nousi uuden hallinnon myötä. Lisäksi mukaan otettiin varakkaita maanomistajia, jotka hyötyivät poliittisesta vakaudesta. Nämä ryhmät olivat yleensä sunniarabeja, jotka edustivat lähinnä 20:a prosenttia koko väestöstä.[2]
Monarkia päättyi Irakissa 14. heinäkuuta 1958 tapahtuneessa sotilasvallankaappauksessa, jolloin lähes kaikki hallitsijasuvun jäsenet surmattiin.[3]