Baringin pula
From Wikipedia, the free encyclopedia
Baringin pula oli talouslama vuosina 1890–1894. Talouslaman syynä oli vakava finanssijärjestelmän kriisi, joka sai alkunsa lontoolaisen Barings Bankin ajautumisesta lähes maksukyvyttömään tilaan. Barings, jota johti paroni Edward Baring, oli konkurssin partaalla marraskuussa 1890 johtuen pääasiassa liiallisesta riskinotosta investoinneissa Argentiinassa. Konkurssin esti pelastuspaketti, jonka kokosi kansainvälinen sijoittajakonsortio. Pelastushanketta johti William Lidderdale, Bank of Englandin pääjohtaja. Rahoittajiin lukeutuivat Rothschildien mahtisuku ja useimmat muut suuret Lontoon pankit. Luotu rahasto takasi Baringsin velat ja näin vältettiin suurempi kriisi. Paniikin olessa pahimmillaan pankkienväliset lyhyet lainakorot kävivät monikymmenprosenttisissa luvuissa käytännössä lamaannuttaen rahoitustoiminnan. Baringin pulassa on nähty yhtäläisyyksiä vuoden 2007 finanssikriisiin ja sen aiheuttamaan kansainväliseen taantumaan.[1]