Iranin historia
Iranin (Persian) alueen historia / From Wikipedia, the free encyclopedia
Iranin eli Persian alueella on ollut valtiomuotoisesti järjestäytynyt yhteiskunta jo vuoden 3000 eaa. tienoilla. Tuolla ajanjaksolla alueella vaikutti Elamin varhainen valtio, jonka pääkaupunki oli Susa.[1][2] Elamin jälkeen aluetta hallitsivat meedialaiset ja persialaiset. Vuoden 550 vaiheilla persialaiskuningas Kyyros kukisti meedialaiset ja persialaisten valtakunnasta muodostui suurin valtakunta, mitä maailmassa oli siihen mennessä ollut. Valtakunnan pääkaupunki oli mahtava Persepolis.[1][3] Aleksanteri Suuren sotajoukot kukistivat Persian valtakunnan ja tuhosivat Persepoliksen vuonna 330 eaa.[4] Aleksanterin valloitusten jälkeen nykyisen Iranin aluetta hallitsivat seleukidit, parthialaiset ja sassanidit, kunnes valtakunnan romahduksen jälkeen 600-luvun alkupuolella valta siirtyi paimentolaisheimoille, jotka myöhemmin tunnettiin arabeina. [1][5] Arabivalloittajien mukana maahan tuli heidän uskontonsa. Se kehittyi vähitellen islamiksi, joka hitaasti saavutti alueella valtauskonnon aseman.[1]
1000-luvun alussa turkkilaisheimot valtasivat Persian. Heidän valtakauttaan seurasi mongolien valloitusretket 1200-luvulla. Mongolit kylvivät valloittamillaan alueilla suurta tuhoa, mutta olojen vakiintuessa Il-kaanien aikana, persialainen kulttuuri alkoi jälleen elpyä.[1] Seuraava persialainen hallitsija oli Ismail I, joka perusti persialaisen safavidien valtakunnan 1400-luvun lopulla. Hän teki šiialaisuudesta maan valtionuskonnon.[1] Laajimmillaan valtakunta oli Abbas Suuren aikana 1571–1629. Hän siirsi safavidivaltakunnan pääkaupungin Esfahaniin.[1][6] Pääkaupunki siirrettiin Teheraniin vuosina 1794-1925 hallinneen Qajar-dynastian aikana. Qajar-dynastian aikana Persia joutui Iso-Britannian ja Venäjän kasvavan vaikutusvallan alle ja joutui osaksi näiden valtataistelua.[1]
Brittien apu oli suuressa roolissa, kun Pahlavi-dynastia nousi valtaan vuonna 1925 ja Reza Pahlavi nimitti itsensä uudeksi šaahiksi. Hän ryhtyi maallistamaan maan hallintoa ja kaventamaan uskonoppineiden oikeuksia. Tätä politiikkaa jatkoi hänen poikansa Muhammed Reza Pahlavi, joka pyrki edelleen modernisoimaan maata.[1] Modernisaatioon tähtäävät pyrkimykset tehtiin demokratian kustannuksella, ja šaahi joutui uskonoppineiden ja demokratiamielisten epäsuosioon.[7] Suosiotaan iranilaisten keskuudessa nosti maanpakoon ajettu ajatollah Ruhollah Khomeini, joka arvosteli šaahin valtaa. Iranissa puhkesi laajoja mielenosoituksia vuonna 1978 ja tilanne kehittyi islamilaiseksi vallankumoukseksi ja šaahi pakeni maasta. Iraniin palattuaan Khomeini perusti islamilaisen tasavallan vuonna 1979.[1] Iranin islamilaisen tasavallan aikakautta on leimannut vastakkainasettelu Iranin ja länsimaiden, ja etenkin Yhdysvaltojen välillä.[7]