James Heckman
From Wikipedia, the free encyclopedia
James Heckman (s. 19. huhtikuuta 1944) on yhdysvaltalainen taloustieteen professori Chicagon yliopistossa. Heckman tunnetaan parhaiten työstään mikroekonometrian teorian parissa. Hänet palkittiin taloustieteen Nobelin palkinnolla yhdessä Daniel McFaddenin kanssa vuonna 2000.[1]
James Heckman | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. huhtikuuta 1944 (ikä 80) Chicago |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Princetonin yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Stanley W. Black ja Albert Rees |
Instituutti | Chicagon yliopisto |
Oppilaat | Werner G. Krebs ja Stephen Cameron |
Tutkimusalue | Mikrotaloustiede ja taloustiede |
Palkinnot | Nobelin taloustieteen palkinto |
Aiheesta muualla | |
heckmanequation.org | |
Infobox OK |
Heckman syntyi Chicagossa ja aloitti opintonsa Chicagon yliopistossa, mutta siirtyi pian Princetonin yliopistoon. Vuonna 1973 hänet palkattiin töihin Chicagon yliopistoon.[2]
Heckmanin tunnetuin tutkimus liittyy valikoitumisharhan analyysiin. Hänen mukaansa on nimetty Heckit-malli, joka on Tobit-mallin yleistys. Lisäksi Heckman tunnetaan empiirisestä työtään työn taloustieteen alalla.
Heckman on myös eräs merkittävimmistä varhaiskasvatustutkimuksen pioneereista. Hänen tutkimustensa mukaan varhaiskasvatuksen merkitys lapsen myöhempään koulumenestykseen on suuri[3][4]. Samalla Heckmanin tutkimuksissa käy ilmi, että varhaiskasvatuksen vaikuttavuus koko yhteiskunnan taloudelliseen tilanteeseen on suurempi kuin minkään muun koulutusinvestoinnin kohdalla. Esimerkiksi varhaiskasvatuspalveluihin kohdistetut investoinnit tuovat Hecmanin mukaan jopa 7-10 prosentin vuosittaisen tuoton[3].