Panaman kanavan historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Panaman kanavan historian ensimmäinen askel otettiin jo vuonna 1513, kun espanjalainen tutkimusmatkailija Vasco Núñez de Balboa ylitti Panamankannaksen ensimmäisenä eurooppalaisena. Siitä lähtien käynnistettiin useita hankkeita kanavan rakentamiseksi. Ne kaikki kuitenkin jäivät pelkästään paperiasteelle.[1] Varsinainen kanavahanke alkoi virallisesti vuonna 1880, kun Ranska päätti aloittaa sen rakentamisen.[2]
Ajatus kanavan sijoittamisesta Nicaraguaan oli myös ollut esillä, sillä maan suurimmalta järveltä Nicaraguanjärveltä ei olisi ollut vaikeata päästä Karibianmereltä Tyynellemerelle. Kanava kuitenkin rakennettiin Panamaan, sillä kannas on siellä kapeampi kuin missään muualla Keski-Amerikassa. Vuoteen 1889 mennessä ranskalaisten hanke oli törmännyt moniin ongelmiin. Lukuisat onnettomuudet, kanavan yhtiön rahoituskriisi ja korruptioskandaalit pakottivat Ranskan luopumaan keskeneräisestä kanavahankkeesta vuoden 1889 lopussa.[1] Vuonna 1903 Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt osti Ranskalta keskeneräisen kanavatyömaan hintaan 40 miljoonaa dollaria. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1904, ja kanava avattiin liikenteelle vuonna 1914.[2]
Yhdysvallat hallinnoi kanavavyöhykettä vuoteen 1977 asti, jolloin Yhdysvaltain ja Panaman välille allekirjoitettiin sopimus, jonka nojalla Yhdysvallat ja Panama sopivat kanavan yhteishallinnasta vuoteen 1979 mennessä. Yhdysvallat palautti kanavan virallisesti Panaman haltuun 31. joulukuuta 1999,[3] kuten sopimus edellytti. Viimeinen sotilaallinen operaatio, jonka Yhdysvallat suoritti Panamassa, oli vuodenvaihteessa 1989–1990, kun Yhdysvaltain armeija miehitti Panaman kaupungin ja pidätti Panaman sotilasjuntan johtajan kenraali Manuel Noriegan, jota epäiltiin rahanpesusta ja huumekaupasta[3].
Vuonna 2006 Panaman presidentti Martín Torrijos käynnisti suunnitelmat kanavan laajennustyöstä.[4] Laajennustyöt aloitettiin vuonna 2007,[5] ja niiden piti alun perin valmistua vuoden 2015 lopulla.[6] Kanavan laajennusprojekti kuitenkin myöhästyi pari vuotta arvioidusta aikataulusta, ja valmistui lopullisesti vuoden 2016 kesäkuussa.[7] Panaman kanavan laajennustöiden arvioitiin maksavan noin seitsemän miljardia Yhdysvaltain dollaria,[6] mutta kustannukset nousivat satoja miljoonia arvioidusta.[7]