Pohjois-Korean historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Korean demokraattinen kansantasavalta eli Pohjois-Korea muodostui toisen maailmansodan jälkeen, kun Koreaa siirtomaanaan hallinneelta Japanilta riistettiin sen siirtomaat. Sodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean niemimaan omiin miehitysvyöhykkeisiinsä. Pohjois-Koreaan palasi sodan jälkeen maanpakoon lähteneitä kommunisteja, joiden joukosta maan johtoon nostettiin neuvostoliittolaisten tuella Kim Il-Sung. Etelä-Koreaan taas syntyi Yhdysvalloille myötämielinen hallinto. Maiden vihamieliset välit johtivat Korean sotaan vuonna 1950.[1]
Pohjois-Koreassa kaikki valta keskitettiin maan kommunistiselle puolueelle ja Kim Il-Sungille. Maan oppositio tukahdutettiin ja Kim Il-Sungin ympärille luotiin henkilökultti, kuten entisaikojen jumalkuninkaille. Maan johtajan asemasta tehtiin perinnöllinen ja Kim Il-Sungin kuoltua valtaa ovat pitäneet hänen jälkeläisensä.[1]