Saksan Lounais-Afrikka
Saksan keisarikunnan siirtomaa Afrikassa vuosina 1884–1919 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Saksan Lounais-Afrikka (saks. Deutsch-Südwestafrika) oli Saksan keisarikunnan siirtomaa nykyisen Namibian valtion alueella. Eurooppalaiset suurvallat jakoivat Afrikan keskenään siirtomaiksi Berliinin konferenssissa vuonna 1884, mutta Saksa valtasi Lounais-Afrikan vasta muiden jälkeen ja piti sitä hallussaan vuoteen 1915. Vuonna 1883 bremeniläinen kauppias Adolf Lüderitz perusti Lounais-Afrikkaan Angra Pequenaan kauppapaikan, jonka hän nimesi Lüderitzbuchtiksi. Hän osti myös viereisen rannikkoalueen, jonka hän nimesi Lüderitzlandiksi. Näistä alueista muodostettiin 24. huhtikuuta 1884 Saksan siirtomaa.[1]
Saksan Lounais-Afrikka Deutsch-Südwestafrika |
|||
---|---|---|---|
1884–1919 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | Saksan siirtomaa | ||
Keisari |
|
||
Pääkaupunki |
Otjimbingwe (1885–1891) Windhoek (1891–1915) Grootfontein (1915) |
||
Pinta-ala | |||
– yhteensä | 835 100 km² | ||
Uskonnot | kristinusko | ||
Historia | |||
– perustettiin | 7. elokuuta 1884 | ||
– purettiin | 9. heinäkuuta 1915 | ||
– Versailles’n rauha | 28. kesäkuuta 1919 | ||
Viralliset kielet | saksa | ||
Valuutta | Saksan Lounais-Afrikan markka | ||
Edeltäjät |
Uukwaluudhi Uukwambi Uukwangali |
||
Seuraaja | Lounais-Afrikka | ||
Infobox OK |
Se oli ainoa Saksan siirtomaa, johon muutti merkittävä määrä saksalaisia siirtolaisia. Etelä-Afrikan unionin joukot valloittivat alueen ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1915. Sodan jälkeen alue päätyi Ison-Britannian hallintaan, ja vuonna 1919 siitä tehtiin Kansainliiton hyväksymä Etelä-Afrikan mandaatti.[2]
Saksan Lounais-Afrikan hallintokaupunkina toimi vuosina 1885–1891 Otjimbingwe, vuosina 1891–1915 Windhoek ja vuonna 1915 Grootfontein. Siirtomaa oli 835 100 neliökilometrin suuruinen. Vuonna 1902 sen asukasluku oli noin 200 000, josta noin 2 500 oli saksalaisia. Vuoteen 1914 mennessä siirtomaahan oli saapunut yli 9 000 saksalaista.lähde?