Satelliittipuhelin
From Wikipedia, the free encyclopedia
Satelliittipuhelin on puhelin, joka käyttää maanpäällisten tukiasemien sijasta satelliittiyhteyttä. Tavallisen matkapuhelintekniikan rinnalle on noussut satelliittipuhelintekniikka, jolla on maapallon täysi kattavuus ja siis takaa verkon syrjäseuduille, merialuille ja muualle minne GSM-verkot eivät vielä yllä. Satelliittipuhelimet mahdollistavat internet- ja puhelinyhteydet myös niille alueille, joilla internetyhteydet ovat harvinaisia. Yli puolet maailman väestöstä ei vielä pääse internetiin[1]. Matkapuhelinverkkojen peitto on vain noin 15 % maapallon maa-alueista.lähde? Satelliittipuhelimien käyttäjiä ovat laivat, retkeilijät, veneilijät, lentäjät, teollisuus ja myös syrjäseuduilla asuvat.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Valmistajien nettisivut tuskin lähteistävät paljoakaan artikkelista, lisäksi ne on merkitty väärin. |
Erona satelliittipuhelimilla ja tavallisilla matkapuhelimilla on se, että satelliittipuhelin on yhteydessä avaruuteen sijoitettuun satelliittiin, joilla pystytään kattamaan suuria alueita ja asumattomia seutuja, jonne GSM-tukiasemaverkon rakentaminen ei ole kannattavaa tai mahdollista. Satelliittipuhelimet ovat hieman suurempia kuin matkapuhelimet, sillä niiden radiotekniikalta vaaditaan paljon enemmän. Yhteysmatka puhelimesta satelliittiin on hyvin pitkä verrattuna esimerkiksi tavallisen GSM-puhelimen etäisyyteen maanpäällisissä verkoissa lähimpään tukiasemaan. Siksi satelliittipuhelimilta vaaditaan muun muassa hyviä antenneja, jotta yhteys satelliittiin saadaan muodostettua ja ylläpidettyä. Nykyään uusien satelliittien aikakaudella voidaan sanoa, ettei kapasiteetti lopu ainakaan lähimpään viiteen vuoteen.kenen mukaan?
Satelliittiverkko on toteutettu yleensä kolmijakoisesti: avaruusosasta, maa-asemista ja liikkuvista asemista eli puhelimista. Avaruusosan satelliitit kommunikoivat keskenään ja maa-asemiin radiosignaalilla. Puhelimen ja satelliitin välimatkan ongelmana on voimakas vaimennus. Luotettava yhteys vaatii esteettömän näköyhteyden satelliitin ja puhelimen välille.
Satelliittipuhelinverkot käyttävät matalalla kiertäviä LEO-satelliitteja (Iridium, Globalstar) tai geostationaarisia satelliitteja (Thurya, Inmarsat). LEO-satelliitit tukevat suurta käyttäjämäärää, mutta järjestelmä on erittäin kallis. Mitä lähemmäs puhelin lähettää signaalia, sitä pienempää lähetystehoa tarvitaan ja sitä pienempi on signaaliviive. Geostationaarisia satelliitteja käyttävät järjestelmät vaativat täydellisen näkyvyyden satelliittiin, kun taasen LEO-satelliitteja käyttävät järjestelmät sietävät esimerkiksi puiden aiheuttamia esteitä.
Satelliittipuhelimia on erilaisia järjestelmiä, jotka ovat aloittaneet toimintansa eri aikaan. Näitä ovat mm: 1982 Inmarsat-A, 1988 Inmarsat-C, 1998 Iridium, 2000 Thuraya, 2001(?) GlobalStar. Inmarsatilla on lukuisa määrä erilaisia päätteitä uusimpina BGAN ja FleetBroadband, joissa datanopeudet jo liki 500 kb/s.
Satelliittipuhelimet ovat kalliita, koska valmistusmäärät ovat pieniä ja standardit ovat suljettuja eivätkä yhteensopivia eri operaattoreilla. Operaattorit voivat näin hinnoitella puhelimien hinnat lähes vapaasti. Satelliitinpuhelimella soittaminen ei ole enää kallista. Satelliittipuhelimesta toiseen satelliittipuhelimeen soittaessa hinta on kaksinkertainen, sillä se varaa kaksi kaistaa, ja soittaja maksaa kummankin kaistan käytöstä. Poikkeuksena tästä on kuitenkin Iridium, jolla on erilainen tekniikka ja näin erilainen hinnoittelu. Suomessa satelliittipalveluita tarjoavat Hansabaltic, Telemar ja Savantum. Ne edustavat Suomessa Inmarsat-, Iridium-, Globalstar- ja Thuraya-satelliittijärjestelmiä.