Sefardijuutalaiset
juutalaisten etninen alaryhmä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Sefardijuutalaiset (hepreaa, sefardim) ovat yksi juutalaisten diasporassa muodostuneista alaryhmistä. Iberian niemimaalle asettui antiikin aikana juutalaisia, ja keskiajalla heidän kulttuurinsa kukoisti muslimien valtaamassa Espanjassa. Kristittyjen vallattua niemimaan muslimeilta takaisin 1490-luvulla kristinuskoon kääntymättömät juutalaiset karkotettiin. Sefardit asettuivat muualle Välimeren ympäristöön sekä muun muassa Alankomaihin. 1900-luvulla suurimmat asutuskeskittymät siirtyivät Israeliin, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Ranskaan.
Sefardijuutalaiset | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
יהדות ספרד (Yahadut Sefarad) |
||||||||||||||||
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||||||||
Kielet |
heprea, ranska, englanti, espanja, portugali, ladino, juutalaisportugali, juutalaiskatalaani |
|||||||||||||||
Uskonnot | juutalaisuus | |||||||||||||||
Infobox OK |
Sefardit ovat ylläpitäneet alkujaan Lähi-idässä muodostuneen juutalaisen kansan kulttuuria ja uskontoa,[1] mutta kehittäneet diasporan aikana myös omia, muiden juutalaisryhmien tavoista erottuvia perinteitään.[2][3] Sefardiyhteisössä esimerkiksi kehittyi ladinon kieli.
Laajemmin ymmärrettynä sefardijuutalaisiksi mielletään myös erilliseen juutalaisten diasporaryhmään kuuluvat mizrahit.