Singaporen historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Singapore on historiansa aikana sijainnut merkittävien vesireittien varrella Kiinan ja Intian välissä, Malakan niemimaan eteläkärjessä. Maan varhaishistoriassa se onkin ollut sekä intialaiskulttuurien, Malakan niemimaalta tulleiden sulttaanikuntien ja Jaavalta ja Sumatralta tulleiden hallitsijoiden vallan alla.[1]
Nykyaikaisen Singaporen syntyhetkenä pidetään vuotta 1819, jolloin Thomas Stamford Raffles sai luvan perustaa Englannin Itä-Intian kauppakomppanian tukikohdan Singaporen saarelle. Singapore kasvoi nopeasti ja siitä tuli merkittävä Britannian siirtomaahallinnon Aasian kaupan keskus. Vuonna 1897 Singapore yhdistettiin Salmisiirtokunniksi Malakan ja Penangin kanssa. Toisessa maailmansodassa Singapore oli japanilaisten miehittämä vuosina 1942–45. Sodan jälkeen maa sai sisäisen itsehallinnon vuonna 1959 ja vuonna 1963 Singapore liittyi Malaijan liittovaltioon, jolloin syntyi Malesian valtio.[2][3]
Erimielisyydet Malesian ja Singaporen välillä johtivat kuitenkin Singaporen erottamiseen Malesian liittovaltiosta vuonna 1965, jolloin syntyi itsenäinen Singaporen tasavalta. Singaporea johti itsevaltaisesti pääministeri Lee Kuan Yew maan itsenäistymisestä lähtien, vuoteen 1990 asti. Leen hallinnon alla Singapore nousi menestyväksi aasialaiseksi talousmahdiksi.[2][4]